Havahdun niin polttavaan ikävään, että tahtoisin olla kuollut

Joskus maailmanloppu menee jotenkin täysin ohi, melkeen kivuttomana. Tai ehkei henkilökohtanen maailma vaan voi loppua kovin apokalyptisesti, ehkei se lopultakaan voi loppua kun kuolemaan.

 Vaikka sittenkun huomaa, että se entinen maailma onkin vielä olemassa, ja alkaa muistaa...sitten tajuaa, että se tosiaan on loppu.

 Vasta uusi alku tuo kivun tullessaan. Hassua...ja kamalaa.